TMNT: Out of the Shadows - eli Turtles 2

Teenage Mutant Ninja Turtles, Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat, kavereiden kesken TMNT tai ihan vaan Turtles, on yksi maailman rakastetuimmista, ja sitä myötä lypsetyimmistä sarjoista. Alun perin (1984) Marvelin sankareista innostuksen saanut, melkoisen raaka mustavalkosarjis on taipunut moneen: Hassu piirretty, jonka jokainen ysärin lapsi muistaa, synkempi piirretty, useita kymmeniä pelejä, hervoton lelumyynti, viisi näyteltyä elokuvaa ja Pizza Hutin sponsoroima musiikkikiertue ja levy. Silti edes Teenage Mutant Ninja Turtles III – Turtles in Time ei aikamatkailuskenellään onnistunut luomaan yhtä huonoa versiota kilppareista, kuin vanha kunnon Michael Bay tuottaessaan elokuvan vuonna 2014. Ja koska kukaan ei enää välitä, jatko-osa tuolle elokuvalle lyötiin lukkoon kaksi päivää ensi-illasta. Ja sen minä kävin katsomassa. Voi jukran pujut. Saattaa sisältää spoilereita.

Parempi kuin edellinen, mutta kertooko se mitään?

Ihan ensimmäiseksi sanon ja korostan sitä, että tämä on parempi kuin ensimmäinen osa. Teenage Mutant Ninja Turtles: Out of the Shadows pelaa juuri niillä nappuloilla, joita me katsojina odotimme ensimmäiseltä osalta. Se muonittaa nostalgiannälkää mukavasti tutuilla ja turvallisilla asioilla, kuten Turtle Van, Bebob ja Rocksteady, Casey Jones ja Vanilla Ice. Nämä ovat mahtavia asioita bongailla ja niistä tuleekin hyvälle tuulelle. Ikävä kyllä nämä elementit ovat kirsikoita kuivan ja kertaalleen syödyn kakun päällä. Elokuvan ongelma on jo sen edellisessä osassa ilmaantuneet perusasiat.

 

Turtles - se kenties isoin ongelma

Ensinnäkään en vieläkään pidä itse kilppareista, ja nimensä mukaisesti nämä ovat se Turtles. Kolmemetriset lihaskimput vaikuttavat jotenkin kömpelöiltä, vaikka liikkeet ovatkin sangen notkeasti toteutettuja. Alunperin avaruusolennoiksi kaavailtuja möykkyjä ei juuri kilppareiksi tunnista. Persoonaltaan he jäävät melko ontoiksi, ja tuntuvatkin saavan uusia piirteitä sitä mukaan, kun se on elokuvalle sopivaa. Esimerkiksi, sankarimme hyppivät Manhattanin pilvenpiirtäjien kattoja pitkin harva se päivä, tehden mitä hurjimpia stuntteja. Kuitenkin lentokoneesta hypätessä joukon kylmäpäisin, kovin jätkä Raphael, keksii yhtäkkiä jonkinlaisen korkean paikan / kuoleman pelon?

 

Ongelmat jatkuvat: Michael Bay miksi teet tätä itsellesi ja meille muille?

Toisekseen, tuottaja Michael Bayn jälki on liian selkeä. Mies tuntuu jumiutuneen vaiheeseen, jossa vain tissit ja räjähdykset kiinnostavat. Kameraa heilutetaan myös rauhallisissa kohtauksissa ja valitaan mitä oudoimmat kamerakulmat, jotta katsoja pysyy toiminnassa eikä keskity tylsiin henkilöhahmoihin tai niiden merkityksettömiin keskusteluihin. Elokuva myös näyttää ja tuntuu hyvin pitkälti samalta kuin Bayn Transformers – elokuvat: surkuhupaisaa Megan Foxia myöten. Leffalla oli jopa häpyä viitata yhdessä kohtaa hyvin suorasukaisesti Transformersiin. Kun miespääosan esittäjätkin näyttävät kovin samalta, alkaa vaikuttaa siltä, että näitä leffoja tehdään kuin valmiisiin muotteihin liukuhihnalta. Korvataan vain Autobotit Turtleseilla ja pistetään New York paskaksi. Seuraavaksihan Michael Bay voisi tuottaa vaikkapa Prätkähiiret – elokuvan, pohja on jo täysin valmis?

 

Oiotut juonikuviot ja taustalla tapahtuvat valaistumiset

Kolmas ja tärkein asia on elokuvan juoni. Tiedetään, kun kyse on Teini-ikäisistä mutanttininjakilpikonnista, ei voi kovin pysäyttävää juonta odottaakaan. Perusidea on klassista Turtlesia ja ihan hyvä, ärsyttävän jäykkä Silppuri kohtaa isompansa ja Krang alkaa vallata maailmaa toisesta ulottuvuudesta käsin. Osia on kolme ja ne kaikki pitää löytää, ja alkaa kilpajuoksu. Mutta miksi yksi osa on Brasilian sademetsissä? Eikun niin, laite meni osiksi osuessaan ilmakehään ja osat ovat ympäri maapalloa. Paitsi että toinen niistä on kolmen minuutin metromatkan päässä museossa. Ja kolmas nyt on vaan löydetty, sehän ei katsojalle kuulu että mistä. Tuliko tämän kanssa hieman kiire? Kiire vaivaa muutenkin, sillä samaan elokuvaan on ämpätty kaksi kenties suurinta teemaa Turtlesissa: Veljesten tiimityö, mikä on avainasia ihan kaikessa, sekä heidän suhteensa ihmisiin, mutanttina oleminen ylipäätään ja normaalista elämästä haaveileminen. Nämä molemmat, isot teemat nostetaan puoliväkisin esiin ja lopulta tiimityö löytyy ja Turtles – elämä onkin mahtavaa. Itse asian käsittely sen sijaan jätetään kokonaan näyttämättä. Missä vaiheessa Raphael tajusi että Leo onkin hyvä johtaja? Missä vaiheessa Leo ymmärsi veljiensä hyvät puolet? Eikö Donatello koskaan kehittänyt omaa tahtoa? Miksi Michelangelo tai kukaan muukaan ei enää halunnut ihmiseksi? Mutta mitäpä näitä tuntemuksia käsittelemään saatikka näyttämään, kun voi katsoa räjähdyksiä ja kahden taistelutaidottoman ja ärsyttävän ihmisen päihittävän ninjoja ja heittävän surkeaa läppää. Joku romanssikin niillä syntyy siellä, eiku se olikin sen kolmannen tyypin kanssa. Eiku niin joo, ei kiinnosta, näyttäkää niitä Turtleseja (huomaa oikeaoppinen kirjoitusasu). Elokuvassa on myös paljon typeriä epäkohtia, kuten se, että elokuvan April O'Neil on todella huono toimittaja, sekä se, että jos etsitään vaarallisia rikollisia, ja vaarallisten rikollisten lempibaari lukee kyseisten rikollisten mapeissa ensimmäisellä sivulla, miksi yksikään poliisi ei mene katsomaan tuosta baarista? Eli toimittajien lisäksi myös poliisit ovat todella huonoja tässä kaupungissa. Ei liene mikään ihme, että kaupunki joutuu turvautumaan teini-ikäisiin mutanttininjakilpikonniin tämän tästä.

Ei pelkästään huonoa, mutta pääosin

Yksi asia, josta Teenage Mutant Ninja Turtles: Out of the Shadowsia ei voi moittia, on sen kotiläksyt. Elokuva sisältää käsittämättömän määrän pieniä ja isoja juttuja, jotka viittaavat aikaisempiin versioihin ja Turtlesin historiaan (esim. koko sarjan luoja Kevin Eastman tekee cameon pizzalähettinä!). Jos vain nuista versioista olisi otettu enemmän, ja jätetty omia sähellyksiä pois (Megan Fox, Michael Bay), olisi tämä varmasti hyvä elokuva. Onhan siinä hyviäkin asioita, yksi vitsikin jopa nauratti elokuvan lopussa. Mukana olis myös yksi erittäin irrallinen Suomi-maininta, jossa ei ollut lainkaan järkeä (mutta torilla tavataan). Jokatapauksessa nyt puhutaan kuitenkin elokuvasta, joka jokaisen itseään kunnioittavan Turtles-fanin on katsottava vaikka vedet silmissä. Arvosanaksi ei voi millään antaa cowabungaa, eikä edes booyakashaa. Se on korkeintaan kuutoskanavan uutisten loppukevennys, tai anjovis-vaahtokarkkipizza. Ei jatkoon. Mutta kolmatta osaa odotellessa. Turtles on paras.

Pysy kanavalla! - Teemu Michael