On vaikea uskoa, mutta mustassa musiikissa hyvin suosittu uusklassinen musiikki juontaa juurensa myös post-punkiin. Jos kuuntelet esimerkiksi Venomettesin musiikkia, joka syntyi post-punk-ympäristössä 80-luvun puolivälissä, kuulet klassisia instrumentteja ja oopperamaista laulua. Venomettesin jäsenet sekoittuivat myös tunnettuihin post-punk-yhtyeisiin, kuten Siouxsie and the Bansheesiin tai Virgin Prunesiin. Kun In The Nursery -yhtye sitten 80-luvun lopulla julkaisi albuminsa Stormhorse, syntyi black-skeneen uusklassinen genre. Samaan aikaan Dead Can Dance esiintyi lavalla myös klassisten instrumenttien kanssa. Muita edustajia ovat ja olivat Ophelia`s Dream, Arcana, Dark Sanctuary tai Love Is Colder Than Death.
Klassisen musiikin tyylilajille ovat tyypillisiä - pääasiassa naispuolinen - oopperalaulu ja klassisten instrumenttien käyttö. Sen ei kuitenkaan välttämättä tarvitse olla klassista musiikkia sen varsinaisessa merkityksessä. Myös syntetisaattoreita tai äänitehosteita, kuten kelloja tai näytteitä, käytetään. Lisäksi kokeillaan esimerkiksi afrikkalaisia lyömäsoittimia, australialaisia didgeridoja tai aasialaisia jousisoittimia. Musiikillisella mielikuvituksella ei ole rajoja. Toisinaan Ritualin tai Dark Ambientin naapuruus tulee selväksi. Lavalla neoklassiset yhtyeet tarjoavat usein oopperavierailua muistuttavan tunnelman.
