Rautaneidon sylissä fanilla on turvallinen olo - edelleen!

Mikä ulkomaalainen megabändi on soittanut Suomessa reilusti yli kaksikymmentä kertaa?

Aivan oikein, brittilegenda Iron Maiden.





Tuo on kieltämättä varsin kunnioitettava lukema. Varsinkin kun otetaan huomioon, että lontoolaisyhtyeen ensimmäinen visiitti Oulun Kuusrockiin 80-luvun alussa ei sujunut aivan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Kitaristi Dave Murray nimittäin tutustui suomalaisiin alkoholituotteisiin sen verran railakasti jo ennen Oulun-keikkaa, ettei miehen soitosta tullut oikein mitään. Toisaalta, Murray on kuulemma ottanut tapauksesta vahvasti opikseen eikä moisia ylilyöntejä ole sen koommin sattunut. Eli debyyttivierailu Suomeen oli myös loppujen lopuksi varsin opettava!

Tuorein konsertti soi Helsingin Olympiastadionilla vajaan kolmenkymmenentuhannen (erittäin) fanaattisen ihailijan edessä. Iron Maiden toki tunnetaan äärimmäisen innokkaista pitkän linjan faneista, mutta taas kerran suu aukesi ihmetyksestä eturivien diggareita katsellessa. Juuri ennen keikkaa näiden Maiden-fanaatikkojen kasvoista suorastaan loisti ehdoton tietämys siitä, että edessä ovat kenties jopa koko elämän hienoimmat kaksi tuntia.

Ja kyllähän Iron Maiden vastasi jopa kiihkeimpien fanien huutoon, heti pyrotehosteilla avatusta Moonchild-loistoavauksesta lähtien. Brittikuusikon edellinen kiertue keskittyi The Final Frontier -studioalbumiin, ja vaikka se kelpo pitkäsoitto onkin, niin tällä kerralla konsertin tunnelma nousi silti aivan eri luokkaan. Olihan Maiden nyt matkassa menneitä muistellen, 80-luvun lopulla julkaistun Seventh Son Of The Seventh Son -albumin hengessä. Settilista piti siis sisällään tuttujen hittien (The Trooper, The Number Of The Beast, Running Free) lisäksi Seventh Son Of The Seventh Sonin, The Clairvoyantin ja Afraid To Shoot Strangersin kaltaisia hieman harvemmin kuultuja suuria Maiden-kappaleita.

Iron Maidenin show ei sinänsä ollut mikään kovin suurieleinen. Estradin päälavasteet olivat jopa hieman askeettiset, mutta jättimäinen taustalakana kuitenkin vaihtui useampaan kertaan ja toki monet biisit saivat lisämausteita erilaisista pyrotehosteista. Ja kyllähän se on painotettava, että kuuttakymppiä lähestyvät Maiden-muusikot ovat harvinaisen energisiä lavaesiintyjiä - siis ainakin ikäisikseen.

Laulaja Bruce "Air Raid Siren" Dickinson on porukan nuorin, hän on vasta 54-vuotias, ja mies kirmasikin edelleen ympäri leveää lavaa kuin se kuuluisa vapauteen päästetty aropupu. Ja se laulu... No, totuuden nimessä on sanottava, että ehkäpä esimerkiksi Run To The Hillsin korkeimmissa kohdissa lentokapteeninakin toimivan solistin täytyi antaa hieman periksi, mutta kyllähän Dickinsonin edessä täytyi silti nostaa hattua. Harvassa ovat ne rocklaulajat, jotka tulkitsevat vanhoja klassikkobiisejään hänen tasollaan.

Harmituksen aiheita? Eipä juuri. Toki sen vanhan "miksi ne soittavat aina tylsän Running Freen, miksi ei jotakin muuta klassikkoa" -valituksen voi nostaa esiin, mutta tällaiset itkemiset ovat täysin turhia. Iron Maiden on edelleen, lähes nelikymppisenä, erittäin kovassa iskussa ja fanit saavat illasta toiseen osakseen sataprosenttisen tiukan rautaneidon syleilyn. Mitä muuta tässä voisi vaatia?

Mikäli kirjoitus oli mielestäsi kiinnostava, jaathan sen eteenpäin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin kautta? Jos sinulla on jotain aiheeseen liittyvää mielessäsi, kirjoita kommentti, niin saamme aiheen ympärille aikaan keskustelua. Tätä kirjoitusta saa vapaasti lainata ja siihen linkittää, kunhan vain muistat mainita lähteen.